Varoitus heti alkuun, että tästä on tulossa todella sekava postaus...
Ensi viikonloppuna olen menossa pitkästä aikaa MPK:n järjestämälle kurssille. Kyseessä on Hämeen Ilves harjoitus, johon olen aisallistunut aiemminkin, nimittäin viime vuonna Joukkueen taistelutekniikka naisille kurssille. Sama kurssi oli tänäkin vuonna tarjolla, mutta ajattelin vähän nostaa panoksia ja olenhan ton kurssin jo nähnyt. Tänä vuonna edessä olisi Sissikurssi :D Kurssi on tarkoitettu reserviläisille, mutta usein lupaa kysymällä voi olla mahdollista päästä jollekkin reserviläisille tarkoitetulle kurssille vaikka ei reserviläinen olisikkaan... Taito vaatimuksina oli riittävän hyvä kunto ja se, että osaa käyttää rynnäkkökiväriä. Näistä molemmathan on omalta osaltani kunnossa, joten sain luvan osallistua kurssille. Odotukset on kyllä todella korkealla ja samalla myös vähän jännittää, jonkun verran haastavampi kurssihan tuo on kun suurin osa aiemmin käymistäni kursseista. Aiemmista kursseista poiketen tuolle kurssille on myös melko paljon materiaalia, mikä olisi hyvä opetella ennen kurssia. 23 sivua hepreaa, ei ole kovin helppo juttu opetella. Asiaa auttais jos ymmärtäisin kaikki mitä materiaaleissa kerrotaan, mutta en ymmärrä, monet jutut kun on tarkoitettu reserviläisille... No ei muuta kun lukemaan ja netistä etsimään tietoa niin kyllä se siitä, toivottavasti... Kerron sitten kurssin jälkeen miten se meni :)
Katselin tänään STJ:tä ja ihan kauhistuin! Se näyttää jo 106 ja kohta sataset paukkuu viimeisen kerran! Ihan vähän aikaa sitten se oli monta sataa, mihin ne päivät on kadonnu?! Toisaalta on tosi kiva juttu, että pian vihdoin ja viimein pääsee astumaan palvelukseen, kun olen sitä jo niin kauan odottanut. Mutta samaan aikaan pieni pelko alkaa valtaamaan mielen... Mitä jos en oo tarpeeks hyvässä kunnossa silloin? Mitä jos paikat vaan yksinkertaisesti hajoo? Mitä jos en pärjää siellä? Mitä jos joudun jostain syystä keskeyttään?
Toisaalta samaan aikaan itseluottamus vaan kasvaa. Jännä miten samasta asiasta voi olla täysin ristiriitaisia tunteita :D
Ja treeneistä vielä sen verran, että oon nyt huomannut, että opiskelijana on paljon helpompi treenata kun töissäkäyvänä. Oli niin helppo mennä koulun jälkeen viereiselle salille ja vielä illalla vaikka lenkille ja jos toimi oiken tehokkaasti niin aikaa jäi vielä ylikin. Nyt mulla on uus työ ja on mentävä aamulla aikaisn töihin ja tuun vasta illalla kotiin kun pelkästään työmatkatkin vie tunteja ja sitten pitäis ajaa vielä kaupunkiin, että pääsis salille ja sitten on mentävä todella aikaisin nukkumaan, että jaksaa taas aamulla mennä töihin... Paljon hankalampaa kuin ennen, mutta kaikkeen tottuu ja kyllä sen tasapinon jostain löytää :D
