Voihan jalka...

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin nyrjäytin nilkkani Sissikurssin loppusodassa. Jo kurssilla tajusin, että nyt se meni pahasti. Kotona huomasin, että nilkka näytti siltä, että olisin laittanu sukkaan ihan oikeasti tennispalljon ja astumista se ei sietänyt ollenkaan... Aamulla sitten suunnaksi lääkäri....

Jalka kuvattiin ja murtumia ei onneksi ollut. Suurin osa nilkan nivelsiteistä olikin sitten revähtäny, osa todella pahasti ja tavallisesti nivelsiteet menee vain tietyltä alueelta, mutta jotenkin onnistuin loukkaamaan nivelsiteet koko nilkasta, sisä- ja ulkosyrjätlä, keskeltä ja jopa luiden välistä.... Sain sitten 6 viikkoa liikuntakieltoa, kepit ja maailman kauheimman walker-kipsin ;( Onneksi pääsen tästä jättikipsistä eroon jo 2 viikon kuluttua kun se vaihdetaan pienempään tukeen.

Pakko kyllä sanoa, että ottaa päähän todella paljon! Lähes puolet siviili ajastani menee nyt jala toipumiseen ja treenaaminen jää ihan liian vähäiseksi. Ajatellaan kuitenkin positiivisesti, onneksi jalka ei ollut kuitenkaan murtunut ja se ehtii parantua ennen inttiä...

Tässä vielä kuva tosta kipsitä. Pahoitteluni huonosta laadusta, kuva on instagramista ja sen takia ei tässä kovin hyvä laatunen...



Ja loppuun vielä muutama kuva Sissikurssilta:

Naamassa meillä oli tollasta maalia. Se oli ihan sairaan vaikee pestä pois ja tosi tahmasta, naurettiinkin että kun painais pään puskaan niin saatais tosi hyvä naamiointi kun kaikki lehdet ja muut roskat tarttuis kiinni :) Tuli kyllä kunnon sissi fiilis kun koko porukka oli ihan maalin peitossa :) Ja näytän tossa kuvassa aika paljon mieheltä :D

Sissikurssi

Viime viikonloppuna olin Hämeen ilves 2013 harjoituksessa Sissikurssilla. Oli kyllä ihan huikee leiri :)

Perjantaina varustamisen ja alkupuhuttelun jälkeen lähdettiin maastoon ja koko loppu ilta menikin sitte leirin perustamisessa. Päästiin nukkuun jo 12 aikaan. Yö vietettiin sissiteltassa ja en saanut nukuttua oikeestaan koko yönä, ajattelin vaan miten luksusta pj-teltta olis ollut (luksuskin on aika suhteellinen käsite, sillä seuraavana yönä arvostus sissitelttaa kohtaan oli jo ihan toista luokkaa :D )

Lauantaina heräty oli kuuden aikoihin ja samalla alkoi tiukkka ääni- ja valokuri. Leirin purkamisen jälkeen, alettiin kerrata tähysmiinan ja viuhkaräjähdepanoksen asennusta. Sen jälkeen tieliikenteen häirintää hinkattiin muutaman kerran. Tämän jälkeen matka jatkui seuraavaan "kotiin" eli käytiin tsekkaamassa seuraava yöpymispaika ja samalla pidettiin huoltotauko eli syötiin. Ja kaikki ruokahan tehtiin itse sissipakkauksen ja trangian avustuksella. Ja kaikilla siirtymis matkoilla selässä killu iso reppu, olisin niin toivonut että oltais käytetty päiväreppuja jotka kuitenkin oli isorepun sisällä ja jätetty isot reput jonnekkin kätköön koko päiväks. Tosin aina kun lähdettiin suorittamaan jotain tehtävää jätettiin kaikki reput jonnekkin kätköön. Seuraavaksi lähdettiin kokoontumispaikkaan ja sitten vuorossa oli kolonnan tuhoamista ihan käytännössä, mukana oli siis autoja, mutta tähysmiinojen sijasta käytettiin tietenkin pavoja.
Sen jälkeen käytiin vähän tähystelemässä Joukkueen taistelutekniikka naisille kurssia, oli aika siistiä kattella piilosta miten toisten leirissä tapahtu. Sitten takaisin reppukätkölle ja kohti kotia, mutta matkalla tuli vähän mutkia matkaan... Kesken matkan metsän siimeksistä kuului TUNNUSSANA! ja siinä vaiheesssa aloin miettiä vaan kaikkia kirosanoja jotka vaan tiesin. Sillä sissi ei koskaan kysy tunnussanaa ja meillä oli vielä sellanen tunnussana missä oli kaks osaa eli toinen sanoo automaattisesti sen toisen osan ja toinen täydentää, kukaan ei siis kysy tunnussanaa.... Tiedettiin siis heti ettei kysyjä ollut meidän kurssilaisia. Ja kuten sisseillä on tapana irtauduttiin, eikä jääty taisteluun... Tämä tarkoittaa siis että lähdettiin painaan pää kolmantena jalkan karkuun ja isoreput selässä... Loppujen lopuksi päästiin turvallisesti leirpaikalle jolloin vuorossa oli taas huoltamista ja todella paljon vartiointia.
Sitten lähdettiin taas vähän härnään naisia :) Tehtiin siis hyökkäys naisten leiriin ja se oli kyllä ihan sairaan hauskaa. Kaikki lähti ihan sairaan innoissaan ja se kyllä näky :) Edetiin avorivissä kohtileiriä ja joku laukas yhden pavanki, mutta eipä siihen kukaan edes reagoinut. Hetken aikaa ammuttiin kohti leiriä (räkäpäillä tietenkin ;) ) heiteltiin TOPpeja ja savuheitteitä ja ammuttiin valopistoolilla. Sitten kuten sissien kuuluu niin nopean iskun jälkeen irtauduttiin taistelusta eli siis lähdettiin pois. Vasta samoihin aikoihin kun oltiin jo lähdössä pois naiset alkoi kunnolla reagoida :)
Sitten suunnaksi taas koti ja alettiin valmistelemaan nukkumaan menemistä, koska oli jo niin pimeä ja tiukka valokuri, joten olisi ollut vaarallista lähteä pilkkopimeässä toikkaroimaan ympärinsä.
Nukkumaan mennessä sissiteltta olisi ollut ehkä paraskaverini vaikka edellisenä iltana en siittä vielä kauhesti välittäny, nimittäin nukuttiin taivas alla, pelkissä makuupusseissa. Oli vähän viileä yö :)
Halukkaat sai vielä lähteä kohti naisten leiriä, itse en mennyt mukaan, mutta pääsin silti tavallaan seuraamaan taistelua, sillä meidän leiriin asti kuului naisten kiljuminen ( en tajua mitä ne siellä kiljui mutta kuulosit siltä, että koko kurssi olisi kiljunut niin paljon kun ikinä vaan jaksoivat :D ) valopistoolit näkyivät leiriimme asti ja laukausksiakaan ei voinut olla kuulematta. Oli kuulemma ollut hauska tehdä useampi nopea isku, tosin naiset eivät olleet ollenkaan niin mielissään asiasta :)

Sunnuntaina herätys oli 4.30 ja edessä oli loppusota. Lähdettiin heti kohti seuraavaa kohtaamispaikka, edes aamupalaa ei ehditty syömään. Kahden sissiryhmän tehdtävänä olis siis hyökätä ake-kylään ( siis semmoseen asutuskeskutstaistelu harjoittelupaikkaan missä on taloja). Toinen ryhmä tuhosi muutaman kohteen ja toinen suojasi. Itse olin tukea antavassa ryhmässä. Oli todella hyvä fiilis lähteä hämärässä suorittamaan tehtävää :) Matkalla jouduttiin piiloutumaan ohi ajavalta panssarivaunulta ja se jos mikä loi aidon tuntuisen fiiliksen. Sitten hiippailtiin aivan ake kylän laidalle ja vihollinen avasti tulen, meillä ei ollut  lupa avata sitä. Sitten aloimmekin toteuttamaan sissien tasitelutapaa... Eli nopea isku ja irtauduttiin. Juostiin ihan sairaasti karkuun, välillä pysähdittiin ampumaan ja taas matka jatkui.... Tätä jatkui ihan sairaan kauan, oltiin kävelty samaa matkaa yli 30 min ja nyt se piti juosta niin nopeasti kuin ikinä vaan jaloistaan pääsi... Maasto olis todella raskasta ja olin lopussa ihan poikki, mutta enpähän ollut ainoa... Onneks kaikki tsemppas toisiaan ja sen voimalla varmaan jaksoinkin loppuun asti... Ihan viime hetkillä keskittyminen sitten herpaantu hetkeks ja kaaduin, nilkka nyrjähti ja tunsin heti että voi saakeli nyt ei hyvin käynyt... Oli vaan pakko jatkaa eikä sitä kipua oikein huomannut keskellä taistelua. Vasta kun pääästiin kokoontumispaikkaan aloin huomata miten hiton kova kipu oli... Onneksi kurssi oli jo ihan lopuillaan eikä rasitusta tullut enään kauheasti...
Sitten vuorossa olikin jo varusteiden palautus, sauna ja ruokailu ja sitten nokka kohti kotia


Oli kyllä ihan sairaan hauska kurssi ja etenkin loppusodassa oli fiilis todella korkealla. Ja niinhän se vaan menee, että ihmisethän ne hyvän kurssin tekee, meillä oli ihan sairaan hyvä porukka ja tiukallakin hetkellä kaikki tsemppas toisiaan :)

Mutta vaikka leiri oli hauska, oli se kyllä raskaskin.. Fyysisesti ja henkisesti....
Painavan repun kanssa juokseminen ja kaikki muu fyysinen toiminta oli välillä todella rankkaa, mutta selvisin siitä lopulta ihan hyvin :) Henkinen puoli olikin sitten vähän haastavampi... on jano, nälkä, uni, kylmä, sulla on märät vaatteet ja oot jossain vartiossa, kyllä se alkaa aika nopeasti syödä vahvintakin miestä... Mutta mun mielestä oli ihan hyvä että muutamia epätoivon poikasiakin ilmestyi koska sitten intissä ei tule ihan täytenä yllätyksenä :)


P.S. Lauantaina paukahti viimeinen satanen, nyt TJ on jo kaksinumeroinen