Siis enään yksi säälittävä yö ja sitten astun palvelukseen. Toisaalta mua jännittää ihan hirveesti ja pienoinen paniikki iskemässä, oon myös ihan hirveen innoissani :) Toisaalta taas en jotenkin oo vieläkään tajunnu että huomenna se lähtö sitten olis. Olo on ihan epätodellinen ja jotenkin kummallisella tavalla ihan tyhjä. Oon odottanu monta monta vuotta, haaveillut ja miettinyt huomista päivää, siis ihan tulevaisuutta vaan mietiskelly. Mutta huomenna se ei enään olekkaan mitään tulevaisuutta vaan ihan totista totta. Mihin kaikki päivät on kulunut? Justhan STJ oli jotain 850 ja nyt se on 1, miten se voi olla mahdollista?
Meille tuli muuten perjantaina tämmönen pikku pallero <3 :
Seuraavan kerran kun tuun kirjotteleen oon luultavasti ekoilla lomilla joten ihan turha odottaa kuulumisia ennen sitä :) Tästä eteenpäin postauksia tulee varmasti paljon harvemmassa ja ihan joka lomilla en varmaan jaksa/ehdi kirjoittelemaan, mutta aina tilausuuden tullen tuun kertoon kuulumisia. Siispä kärsivällisyyttä kiitos!
Se olis sitten adios amigos ja wish me luck! :D
Kohti uusia kokemuksia, toivottavasti ei mutkia tulis matkaan, ja intti täyttäis odotukset. Ja mieli korkeella sitten sillon hajottavinakin hetkinä! :D
VastaaPoista