Vähän erillainen laskettulu päivä

Olen aina ollu ahkera laskettelija ja tykkään lasketella tosi paljon. Ellivuoren laskettelukeskus on aivan kotini lähellä ja siellä oon jo ihan pienestä pitäen viettäny paljon aikaani niin suksien kuin laudankin kanssa (viimeset 10 vuotta on kuitenkin tullut laskettua laudalla). Viime vuosina laskettu on jäänyt vähemmälle ajnapuutteen ja kyllästymisen takia. Nyt mulla ei ole säännöllistä harrastusta, joten aikaa on ja kipinä laskettelua kohtaan on kasvanut kunnon liekiksi...

Olin pari päivää sitten laskettelemassa 10 tuntia (!!!!!). Voin kertoo että jo noin puolessa välissä olin valmis lähteen kotiin (tavallisesti lasketaan n. 4 tuntia ja se on ihan sopiva aika), kiitos kuitenkin itsepäisille pikkuveljille, jotka haluaisvat ihan välttämättä olla loppuun asti. Lopulta pikkuveljetkin alkoi kyllästyä ja kun aikaa oli joku 3 tuntia jäljellä saatiin veljen kans oikee neronleimaus.... Päätettiin vaihtaa välineitä... Minä siis otin veljen sukset ja veli otti mun lumilaudan...  Ja siitähän se ilo sitten alokikin. Oon laksenut suksilla viimeksi kun olin 2. luokalla eli noin 10 vuotta sitten. Olin sillon nuorempana siinä tosi hyvä suksilla vaikka olinkin niin pieni, laskin tosi lujaa ja kaiken maailman hyppyreistä ja tein kaikkee hurjaa, sitten erillaiseten sattumuksien kautta päädyin laskeen laudalla ja jäin siihen ihan koukkuun. Opin sen jotenkin, mutten ikinä päässyt samalla tasolle kuin joskus olin suksilla... :( Sain oman laudan ja jotenkin vaan juutuin siihe (tottakai kyllä tykkäsin siitä ihan hirveesti). Koska mulla on omat kamat on tuntunut joteknin mahdottomalta koittaa suksia uudellee, koska vuokraus maksaa aika paljon ja ois aika turhaa vuokrata sukset jos en enään osaiskaan laskee niillä tai se ei oiskaan enään kivaa, ja koska mulla on moma lauta siitä ei oo tarvinnu maksaa mitään. Nyt yksi mun pikkuveljistä ei enään kokonsa puolesta ole "pikku"veli, joten molempien välineet on sopivat toisille ja huomattiin että voitais vaihtaa kamoja millon vaan, eikä se haittais ketään :) Päätettiin siis vaihtaa ja katastrofin ainekset oli valmiina... Jotenkin ajattelin, että osaisin edes jotekin lasketella suksilla, mutta eihän siitä mitään tullut, aurasin vaan lastenmäessä ja yritin olla kaatumatta samalla kun pikkuveljeni nauroi kippurassa vieressä, tosin ei se pikkuveli jonka kanssa vaihdoin kamoja koska hänelläkin oli isoja ongelmia laudan kanssa. Veljeni ei siis ole koskaa laskenut laudalla ja laku oli aika kankeaa, mutta kyllähän se siitä lähti sujumaan. Loppujen lopuksi jouduimme toteamaan ettei suksilla tai laudalla laskeminen ole oleenkaan niin helppoa miltä toinen saa sen näyttämään, samalla sovimme että kumpikin opettelee laskemaan yhtä hyvin suksilla ja laudalla (eipähän tule tylsä talvi kun aioin opetella uudestaan suksilla laskemisen)

Jalat on vieläkin ihan hellänä siitä suksilla laskemisesta. Lautailuun oon tottunut niin paljon ettei jalat enään kipeydy mutta sukset on sitten ihan eri juttu. Lihakset huusi seuraavan päivänä hallelujaa, ehkä jalat ei kipydy kunhan jaksaan vaan harjotella tarpeeks ahherasti ja jalat tottuu siihen....

-Linda

Merry Christmas!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!!
Syökää paljon kinkkua ja nauttikaa lomasta (itse aion ainakin tehdä niin) jotta ensi vuonna voisi treenata paremmin, ahkerammin ja tehokkaammin kuin aiemmin ;)

p.s. huomasin tässä että sataset ne vaan paukkuu. Stj (ehkä) 197!

-Linda

Kuvat: www.weheartit.com

Taas koulussa

Tänään olin ensimmäistä kertaa koulussa 2 viikkoon. Oli jotenkin kiva nähdä viimeinkin muita ihmisiä kun vaan omaa perhettä. Samalla oli jotenkin raskasta olla koulussa, kun olin jo tottunut lomaileen :)

Iltapäivää kuitenkin piristi kuitenkin se, että koulussa oli upseerioppilas esittelemässä ilmavoimia! Oli ihan kiva esitys, vaikka monet asiat olikin jo ennestään tuttuja. Paljon uuttakin infoo kuitenkin tuli. Tosi mukavaa, että koululle oli saatu joku esitteleen jotain maanpuolustus juttuja (esittelijä oli meidän koulun vanha oppilas), vaikkakin mielummin olisin kyllä kuunnellut juttua maavoimista koska itse sinne olen menossa...

Olin muuten viikonloppuna tosi paljon jouluostoksilla ja mukaan tarttu tämmönen toppi:

Oli pakko näyttää kuva siitä koska siinä on toi hieno kuviointi ;)

-Linda

Tavotteita

Viime postauksessa totesin, että mullan on nyt luvattoman huono kunto. Tällä kertaa voisin kertoo minkälaisia tavoitteita mulla on.

Yritän päästä niin hyvään kuntoon inttiä varten kun vain mahdollista. Cooperin testistä tavoitteena on tällä hetkellä saada yli 2400m, mutta tää tavoite varmaan muuttuu, kunhan pääsen vähän joukseen ja testaan, että paljonko pystyn nyt juokseen. Toivottavasti pystyisin nostaan tota tavotetta :) Lihaskuntoo yritän parantaa niin, että pystyisin tekeen kuntosalilla puolet isommilla painoilla kun aiemmin, toki toi on ainakin mulle aika iso tavoite joten vähän epäilen etten tule siinä onnistumaan. En ole kuitenkaan käynyt kovinkaan paljoa salilla ja aloittelijalla kehitys on alkuun aika huimaa joten toivotaan parasta. En kuitenkaan ota näitä tavoitteita liian todesta, että ne on pakko saavuttaa. Yritän toki parhaani ja sen on riitettävä.

1.1.2013 ajattelin aloittaa noiden tavoitteiden metsästyksen (syynä siihen, että aloitan vasta silloin ei ole se, että olen niin laiska etten jaksa aloittaa nyt, vaan se että olen nyt liikuntakiellossa...)
Samalla kun aloitan treenaamisen oikein todenteolla ajattelin aloittaa dietin tyyppisen ruokavalion. Tarkoitus siis ei ole laihdutta, ajattelin vain, että jätän karkit ja muut turhat herkut pois. Tämän lisäksi aion syödä mahdollisimman terveellisesti. En kuitenkaan unohda muutamaa herkuttelupäivää silloin tällöin ;)

Tässä vielä pari tsemppaaja kuvaa :) :

-Linda

Kuvat: www.weheartit.com

Mun kunto nyt

Naisten armeijaan menemiseen kuuluu lähes aina kuntoilu ja kovan kunnon tavoittelu. Näin on myös omalla kohdallani ja ajattelin, että tässä postauksessa voisin kertoa vähän omasta kunnosta tällä hetkellä.

Olen harrastanut liikuntaa koko pienen ikäni, niin kilpaurheilua kun vaan harrastusmielessä. Monet tanssilajit on kokeiltu, kilpahiihtoa ihan tosi mielessä treenasin monet vuodet, kilpajoukkuevoimisteluun panoistin n.5 v, jalakpalloa potkin 15v ja paaljon paaaljon muutakin on tultu tehtyä. Joskus olen ollut todella kovassa kunnossa ja toivoisin että olisin yhtä hyvässä kunnossa edelleenkin, mutta...

...nyt kunnossani ei ole paljoakaan kehumista ja omasta mielestäni olen melko huonossa kunnossa. Syksyllä jouduin lopettamaan kilpavoimistelun ja sen myötä kiloja on kertynyt ihan liikaa ja kunto on laskenut huimaa vauhtia. Lihaskunto mulla on mielestäni ihan hyvä, tosin aina voi tavoitella parempaa ja aion todellakin käydä myös kuntosalilla. Kestävyys on taas ihan eri juttu. En tiedä paljonko tällähetkellä juoksen coopperi- testin, mutta vähän epäilen, että tulos on niin huono etten haluakkaan tietää. Paljon on siis tehtävä töitä ennen armeijaa, koska en todellakaan halua olla se "pikku tyttönen, jota poja joutuu vetään perässään", vaan haluan pärjätä siellä yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Myös AUK:iin ja RUK:iin yritän päästä ja niihinhän ei ne huonokuntoisimmat pääse. Paljon treenausta on siis edessä, monet kuntoilu- ja ruokasuunnitelmat on tehtynä, kivan kuntosalinkin oon löytänyt, henkisesti oon tsempannu itteeni siihen eetä treenaan vaikkei huvittaisi enkä luovuta ja kaikin puolin oikein odotan jo treenaamaan pääsyä oikein innolla odotan.

Tällähetkellä on vain yksi ongelma....

 

Eli olen siis kipeenä, koska multa leikattiin nielurisat viimeviikolla. Sairaslomaa sain 2 vko ja melkein uuteenvuoteenhan siitä sitten napsahti liikuntakieltoa... Joten pääsen treenaileen kunnola vasta ensi vuode puolella, tylsäää... En olisi kyllä uskonut, että niin pienestä leikkauksesta voi olla niin paljon haittaa...

-Linda

Miksi, oi miksi?

Miksi? Se on useimmiten ihmisten reaktio kun kerron meneväni armeijaan. Olen monet kerrat joutunut tuohon kysymykseen vastaamaan, jotein aion samat jutut kertoa täällä blogissakin :)

Tässä siis muutama syy siihen miksi, miksi aion mennä armeijaan:

1. Olen aina tiennyt meneväni armeijaan, en siis voi sanoa tiettyä aikaa kun pääti, että menen ameijaan. Se on aina ollut unelmani, eikä sitä ole tarvinnut koskaan edes miettiä mitä tekisin lukion jälkeen, vaan armeija  on aina ollut 1. vaihtoehto. Armeijaan meneminen on siis ollut elinikäinen haaveeni :)

2. Miksi joku haluaa hammaslääkäriksi? Toinen kokiksi? Ja kolmas tradenomiksi? Samasta syystä minä haluan armeijaan. Haluaisin saada ammatin maanpuolustuksen parista. :) Mieluiten menisin Puolustusvoimille tai Rajavartiolaitokselle töihin, mutta saa nähdä miten pitkälle pääsen... Unelmia saa kuitenkin aina olla :)

3. Tämä syy saattaa kuulostaa vähän tyhmältä ja kliseiseltä, mutta totta joka sana. Minulla on 4 pikkuveljeä ja rakastan heitä kaikkia tosi paljon. Jos sota joskus syttyisi Suomeen en voisi edes kuvitella jääväni kotiin ja päästää veljiäni (ja joskus mahdollista miestäni...) rintamalle yksin. Ehdottomasti haluaisin olla mukana kantamassa korteni kekoon Suomen puolesta veljieni rinnalla, mistä pääsenkin hyvin seuraavaan syyhyn, joka on...

4. ...Isänmaallisuus. En ole mikään kiihkoilija, mutta arvostan Suomea ja suomalasia  niin paljon, että haluan päästä puolustamaan Suomea parhaani mukaan


Tuossa siis muutama syys mennä armeijaan. 4 edellämainitsemaani syytä ovat siis tärkeimmät syyt miksi aoin mennä armeijaan. Syitä on vielä monia muitakin, mutta ne ovat paljon pienempiä eivätkä niin tärkeitä, siksi kirjoitin vain nuo 4, joilla useimmiten perustelen utelialle ihmisille päätöstäni

-Linda

Mars mars

Tuntuu, että lähes jokaisella inttiin lähtevällä naisella on inttiblogi. Niimpä mikäkin päätin liittyä tähän inttiblogaajien joukkoon. En tiedä miten pitkään tätä blogiinnostusta kestää, mutta koitanpahan ainakin pitää tätä pystyssä mahdollisimman pitkään :)

Voisin kertoa vähän itsestäni ja tästä blogista
Olen siis 18 vuotias naisenalku pikkukaupungista Pirkanmaalta, aivan Tampereen vierestä. Haaveenani ja suurena tavoitteena on aina ollu armeijaan meneminen. Nyt aioin todellakin toteuttaa sen haaveeni. Tästä blogista voit siis lueskella matkaani armeijan harmaisiin. Kirjoittelen siis kuntoilemisesta, hakemisesta, fiiliksistä ja vähän varmaan kaikenlaisesta muustakin epäolennaisesta, ja loppujenlopuksi kirjoittelen siitä millaista siellä armeijassa sitten oikein on.

Liittykää toki lukijoiksi ja kommenttejakin saa lähetellä.
Tervetuloa kanssani matkalle kohti armeijan harmaita! :)