Vähän erillainen laskettulu päivä

Olen aina ollu ahkera laskettelija ja tykkään lasketella tosi paljon. Ellivuoren laskettelukeskus on aivan kotini lähellä ja siellä oon jo ihan pienestä pitäen viettäny paljon aikaani niin suksien kuin laudankin kanssa (viimeset 10 vuotta on kuitenkin tullut laskettua laudalla). Viime vuosina laskettu on jäänyt vähemmälle ajnapuutteen ja kyllästymisen takia. Nyt mulla ei ole säännöllistä harrastusta, joten aikaa on ja kipinä laskettelua kohtaan on kasvanut kunnon liekiksi...

Olin pari päivää sitten laskettelemassa 10 tuntia (!!!!!). Voin kertoo että jo noin puolessa välissä olin valmis lähteen kotiin (tavallisesti lasketaan n. 4 tuntia ja se on ihan sopiva aika), kiitos kuitenkin itsepäisille pikkuveljille, jotka haluaisvat ihan välttämättä olla loppuun asti. Lopulta pikkuveljetkin alkoi kyllästyä ja kun aikaa oli joku 3 tuntia jäljellä saatiin veljen kans oikee neronleimaus.... Päätettiin vaihtaa välineitä... Minä siis otin veljen sukset ja veli otti mun lumilaudan...  Ja siitähän se ilo sitten alokikin. Oon laksenut suksilla viimeksi kun olin 2. luokalla eli noin 10 vuotta sitten. Olin sillon nuorempana siinä tosi hyvä suksilla vaikka olinkin niin pieni, laskin tosi lujaa ja kaiken maailman hyppyreistä ja tein kaikkee hurjaa, sitten erillaiseten sattumuksien kautta päädyin laskeen laudalla ja jäin siihen ihan koukkuun. Opin sen jotenkin, mutten ikinä päässyt samalla tasolle kuin joskus olin suksilla... :( Sain oman laudan ja jotenkin vaan juutuin siihe (tottakai kyllä tykkäsin siitä ihan hirveesti). Koska mulla on omat kamat on tuntunut joteknin mahdottomalta koittaa suksia uudellee, koska vuokraus maksaa aika paljon ja ois aika turhaa vuokrata sukset jos en enään osaiskaan laskee niillä tai se ei oiskaan enään kivaa, ja koska mulla on moma lauta siitä ei oo tarvinnu maksaa mitään. Nyt yksi mun pikkuveljistä ei enään kokonsa puolesta ole "pikku"veli, joten molempien välineet on sopivat toisille ja huomattiin että voitais vaihtaa kamoja millon vaan, eikä se haittais ketään :) Päätettiin siis vaihtaa ja katastrofin ainekset oli valmiina... Jotenkin ajattelin, että osaisin edes jotekin lasketella suksilla, mutta eihän siitä mitään tullut, aurasin vaan lastenmäessä ja yritin olla kaatumatta samalla kun pikkuveljeni nauroi kippurassa vieressä, tosin ei se pikkuveli jonka kanssa vaihdoin kamoja koska hänelläkin oli isoja ongelmia laudan kanssa. Veljeni ei siis ole koskaa laskenut laudalla ja laku oli aika kankeaa, mutta kyllähän se siitä lähti sujumaan. Loppujen lopuksi jouduimme toteamaan ettei suksilla tai laudalla laskeminen ole oleenkaan niin helppoa miltä toinen saa sen näyttämään, samalla sovimme että kumpikin opettelee laskemaan yhtä hyvin suksilla ja laudalla (eipähän tule tylsä talvi kun aioin opetella uudestaan suksilla laskemisen)

Jalat on vieläkin ihan hellänä siitä suksilla laskemisesta. Lautailuun oon tottunut niin paljon ettei jalat enään kipeydy mutta sukset on sitten ihan eri juttu. Lihakset huusi seuraavan päivänä hallelujaa, ehkä jalat ei kipydy kunhan jaksaan vaan harjotella tarpeeks ahherasti ja jalat tottuu siihen....

-Linda